Viisuhullu salapoliisi - Vesa Pöllänen, 54, arkistonhoitaja

Kiltti ja rauhallinen, mutta stressaantuneena äreä.
Noilla sanoilla Vesa Pöllänen kuvailee itseään. Hän tunnustaa, että välillä työstressi sekoittaa unet ja tekee hänestä kärttyisen. Onneksi tila on nopeasti ohimenevää laatua.
– Sanoisin, että minulla on yleensä pieni pilke silmäkulmassa ja huumori mukana jutuissa, Vesa sanoo.
Vesa ei aivan vastaa sitä hieman pölyttynyttä mielikuvaa, joka tulee väkisinkin ensimmäisenä mieleen kaupungintalon arkistonhoitajasta. Mies on värikäs persoona, jonka suurin intohimo ovat Euroviisut.
–  Euroviisu-homma alkoi vuonna 2006, kun Lordi voitti. Siitä lähtien olen seurannut kisoja tiiviisti.
Karsintoja ja finaalia jännitettiin useiden vuosien ajan kavereiden kanssa kotikatsomossa, mutta vuonna 2014 Vesa päätti repäistä ja lähteä katsomaan meininkiä paikan päälle. Silloin Euroviisut järjestettiin Kööpenhaminassa.
–  Tunnelma oli taianomainen. Kaikki olivat hyvällä päällä ja kuin yhtä perhettä. Saatoin liittyä mihin tahansa porukkaan ja kohta minulla oli tukku uusia kavereita.
Seuraavana vuonna kisat järkättiin Wienissä. Niihin lähti jo isompi porukka, sillä mukaan liittyi tyyppejä, joita Vesa oli tavannut edellisellä reissulla. Vuonna 2016 Tukholman viisuissa sama ilmiö toistui ja porukka laajeni lisää.

–  Sen jälkeen en ole käynyt itse kisoissa, mutta viisuristeilyt ja muut tapahtumat olen kyllä kiertänyt. Juuri keväällä olin Amsterdamissa seuraamassa viisuedustajien promokiertueen konserttia.
Viisujen kautta tavatuista ystävistä on tullut Vesalle toinen perhe. Porukka on samanhenkistä ja energistä. Välillä viisuklubeilla bailataan aamukuuteen.
–  Ne ovat fyysisesti rankkoja reissuja, mutta se uskomaton energialataus – sillä jaksaa pitkään!
Vesan energisyys on huomattu myös työpaikalla. Jos aiemmin arkistoon menemistä saatettiin karsastaa, nyt sinne hakeudutaan pienimmistäkin syistä. Vesa onnistuu tekemään tylsistäkin asioista mielenkiintoisia.

–  On niin kiehtovaa lähteä selvittämään esimerkiksi jotakin sata vuotta vanhaa tietoa. Pitää käydä läpi asiakirjoja ja etsiä johtolankoja, Vesa sanoo ja hymyilee leveästi.
– Olen kuin joku salapoliisi tai löytöretkeilijä. Voiko olla parempaa?